Wikipedia

Jules Joseph Lefebvre (1836-1911), Nymfi ja päivänsinet. Nuoren naisen kuva on ihmisen kauneudentuntemuksen klassinen symboli, ja sitä käytetään paljon taiteessa.

Kauneus on abstrakti käsite. Se voidaan määritellä ihmisen tekemänä havaintona jonkin asian myönteisestä ja merkityksellisestä ominaisuudesta - tavallisimmin elinvoimasta, hedelmällisyydestä, terveydestä, onnellisuudesta, hyvyydestä, rakkaudesta, tehokkuudesta tai yleisesti laadusta. Kauneuden tuntemukseen liittyy kohteen tulkinta niin, että se vaikuttaa olevan tasapainossa ja harmoniassa luonnon kanssa, josta syntyy viehtymyksen, kiintymyksen ja mielihyvän tunne. Kauneutta tutkiva tieteenala on nimeltään estetiikka.

[muokkaa] Kauneuskäsityksiä

Eri kulttuurien kauneuskäsitys on saattanut vaihdella laajasti. Nykyinen miesihanne on peräisin antiikin Rooman taiteesta, jossa pitkät, lihaksikkaat, jykevärakenteiset ja symmetriset miehet hallitsivat.

Naisten kauneusihanteet ovat muuttuneet jyrkemmin. 1800-luvulla aatelisten kauneusihanne oli riutuva, kalpea, laiha ja pienirintainen nainen vastakohtana pulskalle ja päivettyneelle maalaistytölle. Kenties tästä syystä ranskalainen kauneusihanne suosii edelleen pienirintaisia naisia, kun taas yhdysvaltalainen kauneusihanne suosii rintojen suurentamista jopa leikkauksilla. Hoikka vyötärö kauneusihanteena ei sen sijaan ole nykyajan keksintö, vaan se on ollut kauneusihanteena eri puolella maailmaa jo pitkään. Siitä on kirjallisia viitteitä länsimaista 1500–1700-luvulta, Kiinasta 400–600-luvulta ja Intiasta 100–300-luvulta. ^[1]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Korhonen, Anu: Silmän ilot: Kauneuden kulttuurihistoriaa uuden ajan alussa. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-399-8.
• Eco, Umberto: Kauneuden historia. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31910-9.

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.