Adaptiivinen optiikka
Wikipedia
Adaptiivinen optiikka perustuu järjestelmään, jossa lasersäteellä tutkitaan ilmakehän tilaa ja tämän perusteella erillisen korjauspeilin muotoa säädellään jopa satoja kertoja sekunnissa, tällä tavoin kohde nähdään huomattavan tarkkana.
Normaalisti ilmakehä on levoton, se pyörteilee jatkuvasti, ja levittää suurilla suurennuksilla kohteen kuvan epämääräiseksi häilyväksi kiekoksi, joka muistuttaa vedestä heijastuvan lampun rikkonaista kuvaa. Tämä vaikutus korjataan tehokkaalla laserilla, joka virittää yläilmakehässä (mesosfäärissä) olevia natriumatomeja ja muodostaa keinotekoisen "tähden". Kun tietokone pyrkii pitämään tämän "tähden" kuvan tarkkana, tulevat ilmakehän aiheuttamat häiriöt tehokkaasti korjattua. Käytännössä tämä ei vielä yksin riitä, vaan kuvaa joudutaan säätämään myös oikeiden vertailutähtien avulla. Adaptiivisen optiikan hankaluutena on sen tekninen haasteellisuus sekä herkkyys sääoloille.
Adaptiivinen optiikka on vielä pitkälti kehitteillä olevaa tekniikkaa ja sitä käyttävät säännöllisesti vain Keck-teleskoopit sekä Lickin ja Palomarin observatoriot. Uusimpana joukkoon on liittynyt myös Paranalin observatorion VLT.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Adaptive and active optics (englanniksi)
- ESO AO (englanniksi)