Alexander-tekniikka
Wikipedia
Alexander-tekniikka on pedagoginen metodi, joka tutkii ajattelun ja toiminnan välistä suhdetta ja jossa keskeistä on kehon luontaisen tasapainon löytäminen. Se edellyttää oppilaan aktiivista osallistumista prosessiin. Se ei ole terapiaa, vaan oppimismetodi.
Metodin päämääränä on muuttaa tottumukseen liittyviä ajattelumalleja niin, että organismi voi toimia luonnollisesti. Tekniikan avulla voi muuttaa elämää ja toimintaa haittaavia tottumuksia. Tekniikka auttaa tiedostamaan oman kehon toimintaa sekä kehon ja mielen välistä vuorovaikutusta.
Alexander-tekniikka antaa keinoja erilaisista haitallisista elämäntavoista ja tottumuksista vapautumiseen. Menetelmällä voidaan itsetuntemuksen lisäämisellä vähentää psyko-fyysistä jännitystä ja saavuttaa kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Yksinkertaistettuna menetelmässä on kyse:
- jonkin aktiviteetin / toiminnan havainnoinnista
- uuden, kokonaisvaltaisemman ja taloudellisemman suunnitelman tekemisestä, joka tukee kehon luonnollista olotilaa
- uuden toimintatavan toistamisesta ja omaksumisesta
Keskeistä on luonnollisen lihaskoordinaation demonstroiminen käsien välityksellä. Opettaja välittää näin oppilaalle uudenlaisia kokemuksia kehosta ja sen toiminnasta.
Menetelmän kehitti F. M. Alexander luultavasti vuosina 1888–1898. Alexander-tekniikka on toiminut tiennäyttäjänä samankaltaisten menetelmien (muun muassa Feldenkrais, Rolfing, Eutonie) kehittymiselle.
Tutkimuksen mukaan Alexander-tekniikan onnistumisprosentti selkävaivojen hoidossa on korkea. Krooniset selkäkivut vähenivät 86 prosentissa tapauksista.[1]