Wikipedia

Anomia (muinaiskreikaksi ἀ- kieltävä etuliite, νόμος nomos 'laki') eli normittomuus merkitsee sitä, ettei yhteisössä kyetä luomaan sääntöjä tilanteisiin, joissa niitä tarvitaan. Normatiivisen sääntelyn puutteessa ihmiset jäävät vaille tarvittavaa eettistä ohjausta tai ohjeistusta, mikä puolestaan näkyy muun ohessa rikollisuuden lisääntymisenä. Ihmistä joka hylkää vallitsevat normit ottamatta niiden tilalle uusia, on anominen ihminen.

Nimityksen ensimmäinen käyttäjä oli ranskalainen Émile Durkheim. Hän käytti sitä itsemurhia käsittelevissä tutkimuksissaan.^[1] Durkheimin pohjalta on Robert K. Merton kehitellyt analyysin anomiasta.^[2][1]

Sana anomia voi viitata myös sairauteen, jossa potilas ei pysty muistamaan sanoja.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Hiltunen, Rikollisuuden lineaarinen mallinnus 2.2
2. ↑ Kajanoja, Kannustavan sosiaaliturvan haaste

Tämä sosiologiaa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.