Auringonpalvonta
Wikipedia
Auringonpalvonnassa pidetään Aurinkoa jumaluutena. Aurinkoa on palvottu ainakin historiallisen ajan alusta lähtien. Monesti aurinko on ajateltu miehiseksi. Usein kuu on vastaavasti ajateltu naiselliseksi.
Muinaiset sumerilaiset palvoivat aurinkoa, jota he kutsuivat Jumalan silmäksi, Szem-Uriksi. Kuitenkin he nimittivät aurinkoa muillakin nimillä: Pyöreä Herra, Loistava Herra, Nouseva Herra, Istuva Herra, Paahtava Herra jne. Kirjoituksessa abstraktit sanat korvattiin konkreettisillä eläimen tai esineen kuvilla, kuten hiiri, aasi, käärme, krokotiili aina sen mukaan, mikä äännearvo sanalle oli annettava. Roomassa vietettiin talvipäivänseisauksen aikoihin voittamattoman auringon päivää.
Raamatun profeetat vastustivat auringonpalvontaa. Mooseksen laissa auringon palvonta oli kielletty, (kts. 5.Ms 17:3). Job, eräs Vanhan Testamentin profeetoista paheksui auringon jumaloimista. Hän teki eron Luojan ja luodun välillä.
Saamelaisille aurinko oli merkittävä jumaluus. Suomalaisten kansanperinteestä saadut tiedot kertovat auringon ja kuun tyttäristä ja pojista taruolentoina, mutta suoranaisesta palvonnasta on vain vähän tietoja. Tämä ei kerro siitä, ettei aurinkoa olisi palvottu, vaan yleensäkin tiedot muinaissuomalaisten suhteesta taivaankappaleisiin ovat vähäisiä. Todennäköisesti suomalaiset ovat kuitenkin palvoneet päivää. Auringolla on pääosa luonnon suuressa näytelmässä vuodenkierrossa, jonka mukaan ihmiset ovat eläneet. Esimerkiksi Juhannuksen ajankohta liittyy auringon asemaan taivaalla. Joidenkin entisten kulttipaikkojen nimi viittaa päivään tai aurinkoon. Helkajuhlaa on arveltu muun muassa auringonpalvonnaksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Zeitgeist - Ajan henki dokumentti, jonka ensimmäisessä osassa vertaillaan auringonpalvontaa myöhemmin syntyneisiin uskontoihin.
- The Pharmacratic Inquisition dokumentti jossa spekuloidaan valtauskontojen juurien olevan auringonpalvonnassa.