C-kasetti
Wikipedia
C-kasetti (compact audio cassette, music cassette) on hollantilaisen elektroniikkajätti Philipsin vuonna 1963 julkaisema analoginen äänen tallennukseen tarkoitettu kasetti. Kasetti koostuu kahdesta kelasta ja niiden välillä liikkuvasta magneettisesta nauhasta. C-kasettia oli alun perin tarkoitus käyttää ainoastaan puheen ja muun ei-musiikillisen äänen tallentamiseen, mutta taustakohinaa huomattavasti vaimentavan Dolby-tekniikan myötä kasetista tulikin myös musiikin tallennusmedia. C-kasetteja on myyty esimerkiksi 60, 90 ja joskus jopa 120 minuutin pituisina.
C-kasettien kenties tärkein etu CD-levyihin verraten on se, että niille on helppo tallentaa itse materiaalia. Niiden toisto ei myöskään vaadi korkeata teknologiaa eivätkä ne ole yhtä herkkiä kosketukselle kuin CD-levyt. Kasettinauhojen merkittävimmät ongelmat liittyvät ääninauhan venymiseen ja toistuvien äänitys/toistokertojen myötä syntyviin magneettinauhan häiriöihin sekä nauhurin äänipään kulumiseen ja likaantumiseen. Nykyään CD-levyt ja DVD:t ovat länsimaissa lähes kokonaan syrjäyttäneet äänikasetit musiikin jakelumediana.
Tavallisen rautaoksidinauhan kaistanleveys normaalinopeudella (4,7625 cm/s) on noin 16 kHz. Yleisin käyttötapa on tallentaa nauhalle analogista ääniraitaa. Monissa 1980-luvun 8-bittisissä kotitietokoneissa C-kasetteja käytettiin datan tallennusvälineenä kasettiaseman avulla. Tämän menetelmän etuna oli se, että tietokoneiden tallennusvälineenä voitiin käyttää normaalia kasettinauhuria (jotkin tietokonemallit tosin toimivat vain erityisten nauhurien kanssa), kasettien halpa hinta ja hyvä saatavuus, mutta toisaalta alhaisempi luotettavuus (jopa erikoisnauhureita käytettäessä) ja levykkeisiin verrattuna hankalampi käyttö ja hitaus. Esimerkiksi MSX-kotitietokone tallensi C-kasetille dataa nopeudella 1200 bps.
Iranin islamilainen vallankumous sai alkunsa 1970-luvun lopulla ajatollah Khomeinin maanpakopaikastaan Ranskasta lähettämillä C-kaseteilla. Kaseteilla oli poliittisia puheita, joita monistettiin Iranissa kasetilta toiselle, jolloin viesti saatiin jaettua kautta maan.
Neuvostoliitossa valtion kieltämää rock-musiikkia levitettiin laittomasti kasettinauhoilla, joita kutsuttiin nimellä magisdat.
Mainittakoon, että vuonna 1976 Sony kehitti C-kasetin kilpailijaksi El-kasetin, jossa oli leveämpi nauha, ja jossa nauhanopeus oli 9,5 cm/s. Se takasi paremman äänenlaadun kuin C-kasetilla ja herätti kiinnostusta hifiharrastajien parissa. Kuitenkaan Sony ei myöntänyt lisenssejä muille valmistajille, mikä aiheutti sen, että C-kasetti piti pintansa ja El-kasetti poistui markkinoilta. Myös C-kasetin kehittyminen (krominauha yms.) vaikutti haitallisesti El-kasetin menestymiseen. Lopulta suomalainen Hirvox osti El-kasettisoittimien viimeisen erän ja myi ne edullisesti lokakuussa 1979. Tällöin soittimia jopa jonotettiin.
