Haamilaiset
Wikipedia
Haamilaiset on raamatullisessa kulttuuriperinnössä se kansojen joukko, jonka kantaisä on Nooan poika Haam. Käsityksen mukaan tähän joukkoon kuuluivat lähinnä Afrikan mustat kansat. Haamilaisiin kansoihin liittyvät haamilaiset kielet. Juutalaiset pitivät itseään ja arabeja Haamin veljen Seemin jälkeläisinä, seemiläisinä; siitä tulevat käsitteet kuten seemiläiset kielet ja antisemitismi. Eurooppalaisia tämän käsityksen mukaan pidetään kolmannen veljen, Jaafetin jälkeläisinä, jaafetilaisina. Jakauma on perimätiedon mukaan syntynyt Nooan poikien hajaannuttua vedenpaisumuksen loputtua ja Nooan arkin laskeuduttua Ararat-vuorelle.
Vanhastaan on myös kaikkia afrikkalaisia pidetty haamilaisina. Käsitys perustuu Raamattuun, jossa Haamilla oli neljä poikaa, Kus, Misraim, Put ja Kanaan. Kolme ensin mainittua olivat juutalaisten mukaan kuušilaisten, egyptiläisten ja libyalaisten kantaisiä; jotakuinkin näitä vastaavia kuušilaisia, egyptiläisiä ja berberikieliä on pidetty haamilaisten kielten alaryhminä. Tuon ajan Lähi-idässä ei tunnettu Saharan eteläpuolista Afrikkaa, joten oletettiin kaikkien afrikkalaisten kuuluvan kyseisiin kansoihin. Kanaan taas oli raamatullisten, valkoihoisten kanaanilaisten kantaisä, vaikka todellisuudessa kanaanilaiset kielet kuuluivat seemiläisiin kieliin.
Raamatun vedenpaisumuskertomuksen mukaan Haam rikkoi jollain tavoin isäänsä vastaan, mutta hänen veljensä korjasivat asian. Kun Haam vielä oli nuorin Nooan pojista, on tämän kohdan perusteella niin kristityssä kuin islamilaisessa maailmassa pidetty rotuopeissa afrikkalaisia, käytännössä mustia, muita alempiarvoisina. Raamatun mukaan Haamin rikkomuksesta ei kuitenkaan jostain syystä rangaista häntä vaan hänen poikaansa Kanaania, jonka Nooa määrää orjuuteen, ja sitten nimenomaan Seemin orjaksi. Tämä on kirjoittajien tapa perustella israelilaisten kanaanilaisten orjuuttamista, huolimatta kanaanilaisten seemiläisyydestä. Myöhemmin sillä kuitenkin perusteltiin nimenomaan Afrikan mustien viemistä orjuuteen sekä Lähi-itään että Amerikkaan. Näin siis, vaikka mustista afrikkalaiskansoista vain harvat ovat vanhan kielitieteellisen määritelmän mukaan haamilaisia, ja vaikka nämä haamilaiset kansat eivät juuri joutuneet orjakaupan kohteeksi. Tämä raamatullinen perustelu orjuudelle oli käytössä vielä Yhdysvaltain sisällissodan aikaan.
Myös päinvastainen näkemys haamilaisuudesta oli yleinen Euroopassa keskiajalta lähtien. Sen mukaan haamilaisia olivat nimenomaan Afrikan pohjoisosan kansat, sekä mustat että valkoiset, joita voitiin pitää muita afrikkalaisia kehittyneempinä ja samalla läheisempinä seemiläisiä ja eurooppalaisia kansoja. Tämä määritelmä yleistyi eurooppalaisten tultua enemmän kosketuksiin eteläisempien mustien afrikkalaisten, erityisesti nigeriläis-kongolaisten ja bantujen, kanssa. Näiden teorioiden mukaan pääasiassa Pohjois-Afrikasta kotoisin olleet haamilaiset olivat jopa luonnollisia johtajia Afrikan alkukantaisemmille kansoille.
Vaikka sanottu käsitys kansojen alkuperästä ei vastaa nykyaikaista käsitystä sen puoleen ihmisen syntyhistoriasta kuin kulttuurien alkuperästäkään, esiintyy nimitystä haamilainen jonkin verran kielitieteessä ja antropologiassa tarkoittamassa eräitä pohjois- ja itäafrikkalaisia kansoja. Aiempaa käsitettä haamilaiset kielet ollaan nykyään hylkäämässä; tähän perustunutta laajempaa käsitettä seemiläis-haamilaiset kielet vastaa afroaasialaiset kielet. Haamilaisiksi kieliksi on aikaisemmin luokiteltu tämän kielikunnan muut alaryhmät paitsi seemiläiset kielet.
