Wikipedia

Happohyökkäys eli demineralisaatio. Hampaan ulkopinta altistuu päivittäin demineralisaatiolle. Jokainen ateria, välipala tai juominen aiheuttaa jonkinasteisen happohyökkäyksen, jolloin hampaan pinnalta alkaa liueta mineraaleja.

Tällöin syljellä on tärkeä merkitys. Syljen puskurikapasiteetti, -kalsiumi ja -fosfaatti alkaa välittömästi korjaamaan mikroskooppisen pieniä kiillevaurioita eli palauttaa tärkeät mineraalit takaisin hampaan pinnalle, jota kutsutaan remineralisaatioksi. Remineralisaatio kestää n. puoli tuntia happohyökkäyksen alkamisesta. Remineralisaatiota voi nopeuttaa esimerkiksi ksylitolilla, mutta mikäli demineralisaatioprosessia ei pysäytetä tai se ei itsestään pysähdy kariesvaurio laajenee ja tällöin syntyy reikä.

Normaali ravinto sisältää aina kariogeenisille mikrobeille sopivia hiilihydraatteja:sakkaroosi, glukoosi, fruktoosi, maltoosi, laktoosi ja sorbitoli. Ainoastaan ksylitoli, maltitoli ja aspartaami,sekä sakariini, eivät sovellu suubakteereiden glykolyysiin, eikä täten synny haitallisia metaboliatuotteita. Mutta näistä ainoastaan ksylitolin on osoitettu olevan kaikista ei-kariogeenisin, koska ksylitoli lisää syljeneritystä.

Ravintoaineen kariogeenisyyteen vaikuttaa sen: sokeripitoisuus, happamuus, viipymisaika suussa, käyttötapa ja -tiheys, vaikutus syljeneritykseen ja mahdollisesti sisältämät hampaita suojelevat ainesosat. Selvästi karioitumista lisääviä ravintoaineita ovat: sokerimakeiset, leivonnaiset, keksit, kuivatut hedelmät, perunalastut, hunaja ja erilaiset siirapit ja sokerilla maustetut juomat.

^[1]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Therapia Odontologica, Hammaslääketieteen käsikirja, s.373-375