Hoitotakuu
Wikipedia
Hoitotakuu tuli voimaan Suomessa 1. maaliskuuta 2005. Kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muutoksilla säädettiin kiireettömille hoidoille ja tutkimuksille tietyt määräajat.
Hoitotakuu tarkoittaa näillä lainmuutoksilla säädettyjä terveyskeskuksien ja sairaaloiden kiireettömän hoidon ja kiireettömien tutkimusten määräaikoja. Tällä pyritään yhtenäistämään eri alueilla asuvien suomalaisten terveydenhuollon palvelujen saatavuutta ja poistamaan hoitovaje. Hoitotakuu estää esimerkiksi vuosikausien jonotuksen leikkaukseen.
Hoitotakuu koskee kiireetöntä hoitoa, mutta on myös säädetty, että kiireelliseen hoitoon (esimerkiksi onnettomuus tai sydäninfarkti) pitää päästä välittömästi ja vakavat sairaudet (esimerkiksi syövät) pitää hoitaa mahdollisimman pian.
[muokkaa] Hoitoon pääsy Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan (19. tammikuuta 2007)
Terveyskeskukseen on saatava välitön yhteys puhelimitse arkisin terveyskeskuksen aukioloaikana tai sinne on voitava mennä käymään. Terveydenhuollon ammattihenkilö (esimerkiksi sairaanhoitaja tai lääkäri) arvioi puhelimessa hoidon tarpeen. Jos arviointi vaatii terveyskeskuksessa käyntiä, käyntiaika on saatava kolmen arkipäivän kuluessa yhteydenotosta.
Jos hoitoa ei voida aloittaa heti ensimmäisellä käyntikerralla, on hoitoon päästävä kolmen kuukauden kuluessa. Erikoissairaanhoitoon on päästävä kuuden kuukauden kuluessa.
Sairaalahoitoon pääsee lääkärin lähetteellä. Hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon sisällä lähetteen saapumisesta. Arvio tehdään lähetteen perusteella tai tutkimalla potilas sairaalassa. Jos potilas tarvitsee sairaalahoitoa, on hoito aloitettava kuuden kuukauden sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.
Jos potilasta ei voida hoitaa määräajassa omassa terveyskeskuksessa tai sairaalassa, hänet on ohjattava hoitoon muualle, toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityiselle sektorille. Potilaalle ei saa aiheutua tästä ylimääräisiä kuluja.