Hyvä lehtimiestapa
Wikipedia
Hyvä lehtimiestapa on termi, jolla kuvataan niitä eettisiä ohjeita, jotka on tarkoitettu lehdistön itsesäätelyä varten. Näistä eettisistä ohjeista poikkeavia julkaisuja kutsutaan usein nimellä Keltainen lehdistö.
[muokkaa] Hyvän lehtimiestavan pääkohtia
- Journalisti on vastuussa lukijoillensa tai kuulijoillensa, joiden katsotaan olevan oikeutettuja tietämään mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
- Tiedonvälityksen sisältö päätetään journalistisin perustein, päätösvaltaa ei missään oloissa luovuteta toimituksen ulkopuolisille.
- Journalistilla on oikeus torjua painostus tai houkuttelu jolla pyritään muokkaamaan tiedonvälitystä.
- Journalisti ei saa käyttää asemaansa esimerkiksi hyödyn tavoitteluun tai ottaa vastaan etuja jotka vaarantavat hänen riippumattomuutensa.
- Journalisti saa kieltäytyä tehtävästä joka on lain tai etiikan vastainen.
- Toisen työtä käyttäessä lähde tulee mainita
- Journalistin tulee pitäytyä totuudenmukaisuudessa
- Tiedot tulee hankkia avoimesti ja journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa.
- Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin - myös silloin kun ne ovat jo julkaistuista lähteistä.
- Lukijan on voitava erottaa tosiasiat sepitteellisestä aineistosta.
- Lähteisiin tulee suhtautua kriittisesti.
- Uutisen voi julkaista vajaillakin tiedoilla, raporttia tulee täydentää heti kun uutta tietoa on saatavissa.
- Journalistilla on oikeus pitää lähde salassa jos käsitellään arkaluontoisia asioita.
- Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille ja myyntijulisteille löydyttävä sisällöstä kate.
- Haastateltavan tulee saada tarkistaa aineisto ennen julkaisua ja hänellä on oikeus kieltää sen käyttö mikäli tilanne sen jälkeen on muuttunut olennaisesti.
- Toimituksellinen aineisto tulee pitää erossa ilmoitusmateriaalista.
- Olennaiset virheet tulee korjata välittömästi.
- Mikäli jutusta on tunnistettavissa henkilö hänen on annettava esittää oma kantansa.
- Henkilöihin liittyvissä asioissa tulee huolehtia hienotunteisuudesta.