Jättiläinen
Wikipedia
Jättiläinen on läheisesti ihmistä muistuttava, mutta paljon suurempi ja vahvempi olento. Jättiläisiä tunnetaan tarustoista kautta maailman. Usein jättiläisiä kuvataan typeriksi ja väkivaltaisiksi, ja ne myös syövät ihmisiä, erityisesti lapsia. Toisaalta eräitä jättiläisiä kuvataan älykkäiksi ja ystävällisiksi.
Skandinaviassa, Islannissa, Lapissa, Suomessa ja Baltiassa, kuten monessa muussakin paikassa, selitettiin kansanperinteessä poikkeuksellisia maastonmuotoja ja kivien sijaintia jättiläisten toiminnan avulla. Taruissa jättiläisten koko vaihtelee vähän miestä suuremmasta taivaankorkuiseen. Tunnetaan myös tarinoita, joiden mukaan maailma on luotu jättiläisen ruumiista.
Kreikkalaisessa tarustossa esiintyvä yksisilmäinen jättiläinen on nimeltään kyklooppi. Jatulintarhoja – muinoin jättiläisten rakentamiksi luultuja suuria kivikehiä – on Suomen rannikkoseuduilla ja saaristossa kymmenittäin. Virossa eräät kuuluisat jättiläiset olivat Kalevanpojat.
Tarujen jättiläisissä oli sekä hyviä että pahoja yksilöitä. Siksi myöskään ihmisten asenne niitä kohtaan ei ollut pelkästään kielteinen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jättiläiset skandinaavisessa mytologiassa
Skandinaanien mytologiassa maailma luotiin alkujätti Ymirin ruumiista, Odin sekä tämän veljet Vili ja Ve. tappoivat Ymirin ja loivat maailman sen ruumista. Jättiläiset jaettiin jää- ja tulijättiläisiin.Niflheimissa asuivat tulijättiläiset joista tunnetuin on Surtur joka Ragnarökin koittaessa polttaa maailman. Jääjättiläiset asuivat Jotunheimissa, heitä kutsttiin myös huurretursaiksi. Jättiläiset olivat jumalten pahimpia vihollisia. Ukkosenjumala Thor ja hänen Mjölner-vasaransa tunnettiin ihmisten suojelijoina ja jättiläisten tappajina. Tulen jumala Loki oli myös jättiläinen ja jumalat olivat itse sekaantuneet jättiläisiin monien avioliittojen kautta.
[muokkaa] Suomalaisten tarujen jättiläiset
Suomessa on käytetty jättiläisistä nimityksiä jatulit, metelit ja jotunit. Jatuli ja jotuni ovat läheisiä termejä muinaisnorjan jättiläisiä kuvaaville sanoille jötul ja jotunn. Näitä sanoja on säilynyt myös useissa paikannimissä, kuten lukuisat Suomessa sijaitsevat Metelinmäet. Suomessa, kuten muuallakin, jättiläisten tominnalla on selitetty poikkeuksellisia maastonmuotoja ja isoja kiviä. Jättiläisten tekemiksi on arveltu myös esihistoriallisia muinaisjäännöksiä, kuten jatulintarhoja, jätinkirkkoja ja muita kivirakennelmia.
Suomessa joidenkin saarten alkuperää selitetään jättiläisten työksi. Jättiläinen on esimerkiksi, tarun mukaan, ottanut suuren kivenlohkareen ja heittänyt sen kohti kirkkoa. Kivi kuitenkaan ei ole lentänyt kirkkoon asti, vaan pudonnut järveen ja siitä on tullut järveen saari. Jättiläiset kuvataankin usein kristinuskon ja kirkon vihollisina. Taruissa jättiläiset joutuvat pakenemaan yhä syrjäisemmille seuduille kristittyjen, suomalaisten tai yleensäkin ihmisten tieltä. Tässä suhteessa jättiläiset muistuttavat kovasti muita suomalaisten tarujen myyttisiä alkuasuttajia, kuten lappalaisia ja hiisiä.
Joitakin suomalaisten tarujen jättiläisiä:
- Kaleva ja hänen poikansa ovat tunnettuja jättiläisiä niin suomalaisessa kuin virolaisessakin tarustossa.
- Hollo ja Martta rakensivat Hollolan keskiaikaisen harmaakivikirkon.
- Äijä asui Oulujoen Pyhäkosken rannalla.
- Limmi asui Oulun seudulla. Hänen mukaansa on tarun mukaan nimetty Liminka.
- Kiljo ja Koljo asuivat Rantsilassa.
- Vorna tunnettiin Länsi-Suomessa paitsi jättiläisenä, myös karjalaisena vainolaisena. Karjalaisten keskuudessa hänet taas tunnettiin sankarina.