Kaupunkitarina
Wikipedia
Kaupunkitarina eli nykytarina tarkoittaa kaupungistuneessa yhteisössä kiertävää totena pidettyä mutta tavallisesti todellisuuspohjaa vailla olevaa tarinaa.[1]
Kaupunkitarina voi olla uskottavan tuntuinen, mutta siihen saattaa sisältyä mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia. Yhteistä kertomuksille on usein se, että niiden uskotaan tapahtuneen sellaiselle tutun tutulle, joka on vain niukasti kuulijan tuntemien ihmisten piirin ulkopuolella. Todellisuudessa tarina on usein kansainvälinen kiertotarina, joka on kiertänyt mantereelta toiselle. Nykytarina voi myös perustua tositapahtumaan, mutta yleensä se muuntuu ja kärjistyy matkalla saaden uusia yksityiskohtia, joita alkuperäiseen todelliseen tapahtumaan ei kuulunut.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tyypillinen kaupunkitarina
Esimerkkinä kaupunkitarinasta voi olla vaikka seuraava, joka kohdistuu viranomaisten toimintaan:
- "Eräs kaverini kertoi tuttavapariskunnastaan, jolla oli ollut avioliitossa ongelmia, ja nainen oli eräänä päivänä sanonut lähtevänsä kirjastoon, mutta olikin sitten tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle. Aviomies oli ihmetellyt vaimon poissaoloa ja mennyt kysymään asiasta poliisilaitokselta. 'Ai sun vaimos vai? Tossa se on nurkassa jätesäkissä, haluatko vilkaista?' oli poliisimies vastannut."
Edellä oleva tarina on miltei mahdoton, koska viranomaisilla on määräykset siitä, miten kuolemantapauksista ilmoitetaan omaisille. Kuolleita ei myöskään säilytetä jätesäkissä poliisiaseman nurkassa.
[muokkaa] Kaupunkitarinoiden leviäminen
Aikaisemmin tarinat levisivät suusta suuhun esimerkiksi koulujen pihoilla ja työpaikoilla, mutta joskus lehdistökin syyllistyy niiden levittämiseen.
Kaupunkitarinat leviävät nykyisin käännöksinä nopeasti ympäri maailman Internetin ja sähköpostin avulla; usein kyseessä on sanatarkka käännös toisesta kielestä virheineen päivineen.
[muokkaa] Samantapaisia ilmiöitä
Kaupunkitarinan kaltaisia ovat maaseututarinat, Puolustusvoimien tornihuhut, kalastajien kalavaleet sekä autoilijoiden essonbaarilegendat. Essonbaarilegenda on saanut nimensä Esso-huoltamoketjun ja sen baareihin kokoontuvien kahviporukoiden mukaan. Tämä käsite on levinnyt myös Internetin autoaiheisille keskusteluforumeille, joilla sitä käytetään vastapuolen argumentin leimaamiseen epäluotettavaksi. Essonbaarilegendojen pääasiallinen sisältö on "varma" tieto tietyn automerkin, mallin, rakenteen tms. ongelmista, heikkouksista tai vikaherkkyydestä. Joskus essonbaarilegendana kerrotaan, miten joku henkilö on selviytynyt sakoitta liikennerikkomuksesta hyvällä selityksellä tai kuinka automaattista nopeusvalvontatutkaa voidaan hämätä.
[muokkaa] Tunnettuja kaupunkitarinoita
- Aku Ankan tilaus julkisiin laitoksiin lopetettiin jossain Suomen kaupungissa, koska Akulla ei ole housuja jalassa.
- Muslimit vaativat Espoon betoniporsaiden poistamista
- Walt Disney on syväjäädytetty
- New Yorkin viemäreissä asuu alligaattoripopulaatio, joka on syntynyt ihmisten huuhdottua lemmikkialligaattoreitaan alas vessanpöntöstä.
- Erilaiset "katoava liftari" -tyyppiset kertomukset
- Turisti puki kuolleeksi luulemalleensa kengurulle takkinsa valokuvausta varten, jonka jälkeen havahtunut kenguru loikki pakoon passi ja rahat mukanaan
- Yucca-palmun sisältä ryömi esiin eksoottinen hämähäkki
- Matkapuhelinten radioaallot aiheuttavat mehiläisten kuolemia
- Essonbaarilegenda: CD-levy taustapeilissä häiritsee poliisin tutkaa
- Erikoisnopeiden CD-asemien CD:t hajoavat levyn pyöriessä nopeimmalla poltto-nopeudella[2]
- Coca-Cola sisältää kokaiinia
- Coca-Cola-lasiin yöksi jätetty ihmisen hammas (tai rautanaula) häviää liuettuaan yön aikana juomaan
- Banaaninkuoressa on psykoaktiivista ainetta, "bananadiinia", jonka polttamisesta seuraa hallusinaatioita
- Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy ikkunallisia pesukoneita, koska niiden ikkunassa pyörivät alusvaatteet saattavat herättää himokkaita ajatuksia.
- Suomen kieli on maailman toiseksi vaikein kieli kiinan kielen jälkeen
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ MikroBitti-lehti julkaisi aiheesta artikkelin aprillipilana vuonna 1997
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Virtanen, Leea: Apua! Maksa ryömii - nykyajan tarinoita ja huhuja, ISBN 951-31-0823-6, Tammi, 1996