Wikipedia

Ote latinankielisestä raamatusta vuodelta 1407.

Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia (auditiivisia) merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät auditiivisia. Kieliä tutkii kielitiede.

Kieli on kommunikoinnin ja abstraktin ajattelun väline. Sitä on pidetty eräänä olennaisena erona ihmisen ja muiden eläinten välillä. Useimmat eläimet tosin viestivät jollakin tavalla, mutta ihmiskieli on kehittynyt selvästi pisimmälle. Eräät kädellisten yksilöt, kuten simpanssit ja gorillat, ovat ihmisten koulutuksessa oppineet ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä viittomilla.

Kieli mahdollistaa abstraktina ajatteluna tulevaisuuden ja menneisyyden käsittelyn. Se laajentaa olemisen tulemiseksi. Kieli siis laajentaa ja tehostaa niiden vasteiden määrää, joilla yksilö voi sopeutua ympäristöönsä, erityisesti yhteisönä, yhteistyötä tekevänä yksilöiden kokonaisuutena. Kielen syntyminen on ilmeisesti ollut laukaiseva tekijä tieteen, taiteen ja teknologian syntyyn.

Eläinten ja hyönteisten viestintä tapahtuu myös kemiallisen "kielen" välityksellä, esimerkkinä reviirin rajojen merkitseminen hajuilla. Kemiallisella kielellä on merkitystä myös ihmisten viestinnässä. Ihmisellä on esimerkiksi kyky tunnistaa jollain merkitystä omaavalla tasolla vastakkainen sukupuoli, jolla on mahdollisimman erilainen immuunijärjestelmä. Evoluution kannalta tämä takaa jälkeläisille mahdollisimman monipuolisen immuunijärjestelmän, siis eloonjäännin.

[muokkaa] Ihmisen kielet

Luonnollisen kielen piirteitä ovat seuraavat:

• Se on kehittynyt vuosituhansien aikana jossakin ihmisyhteisössä.
• Se on jonkun yksilön ensikieli eli äidinkieli, jonka hän on lapsena omaksunut (ei opiskellut tietoisesti).
• Sitä käytetään erilaisissa tilanteissa yhteydenpitovälineenä ja maailman hahmotustapana.

[muokkaa] Kielten luokittelu ja kielikunnat

Maailmassa on tuhansia kieliä. Tavallisesti arvio liikkuu 6 000 kielen paikkeilla. Se vaihtelee kuitenkin tuhansilla puoleen ja toiseen, koska kielen ja murteen välille on mahdotonta vetää selkeää rajaa.

Luonnolliset kielet luokitellaan

• typologisesti tyyppeihin (lingvistinen typologia eli kielitypologia)
• genealogisesti kielikuntiin (historiallis-vertaileva eli komparatiivinen kielentutkimus),

[muokkaa] Keinotekoiset kielet

• Kansainväliset apukielet. Tunnetuimpia apukieliä ovat muun muassa
  • volapük (1880)
  • esperanto (1887)
  • ido (1907)
  • novial (1928)
  • interlingua (1951)
  • lingua franca nova (1965)
  • slovio (2001)
• Muut keinotekoiset kielet
  • borduuri
  • klingon
  • quenya
  • sindar
  • syldaavi

[muokkaa] Formaalit kielet

Formaaliset kielet, esimerkiksi tietokoneen ohjelmointikielet

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo kielistä
• Luettelo kielistä puhujamäärän perusteella
• Kuollut kieli
• Kielellinen käänne
• Kieli ja aivot
• Kielifilosofia
• Silbo vihellyskieli

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Leakey, Richard: Ihmiskunnan juuret. (Alkuteos: The Origin of Humankind, 1994.) Suomentaneet Juha Valste ja Anne Petäinen. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20039-5.