Mätäkuu
Wikipedia
Mätäkuu on kansanperinteessä keskellä kesää oleva kuukauden pituinen ajanjakso.
Mätäkuu näkyy harvemmin nykyään suomalaisissa kalentereissa, mutta satoja vuosia mätäkuu oli kalentereissa merkitty 23.7 - 23.8. eli ajalle, jolloin Aurinko on 120 - 150°:n etäisyydellä kevättasauspisteestä eli Eläinradan Leijonan merkissä.
[muokkaa] Historiaa
Mätäkuun perinne juontaa alkunsa jo tuhansien vuosien takaa muinaisesta Mesopotamiasta, jolloin kesän kuumin aika tunnettiin koiranpäivien nimellä. Nimensä tuo kolmisen viikkoa kestänyt aika oli saanut Canis Majorin eli Ison koiran tähtikuviosta ja sen kirkkaimmasta tähdestä Siriuksesta eli Koirantähdestä, joka heinäkuun puolenvälin jälkeen tulee pois Auringon takaa ja alkaa näkyä aamuisin juuri ennen auringonnousua. Tätä sanotaan Siriuksen heliakiseksi nousuksi. Myös egyptiläisille Siriuksen näkyminen oli tärkeä, koska silloin alkoivat Niilin tulvat. Nimitys "mätäkuu" on käännösvirheen seurausta, kun tanskalaiset sekoittivat saksan kielen sanat Rode (koira) ja roden (mätä). Nimi mätäkuu kulkeutui sitten Tanskasta Ruotsiin ja Suomeen.
Ennen kylmälaitteiden keksimistä tämä vuoden kostein ja kuumin aika sai elintarvikkeet pilaantumaan nopeammin kuin tavallisesti, joten loppujen lopuksi virheellinen "mätäkuu" kuvaakin tuota aikaa paremmin kuin koirakuu.
[muokkaa] Mätäkuun uutiset
Kansankielessä puhutaan joskus mätäkuun uutisista. Tällöin tarkoitetaan heinä-elokuussa kerrottavia, luotettavuudeltaan epämääräisiä uutisia, jotka saavat uutistilaa, koska kesällä ei tapahdu mitään muutakaan uutisoimisen arvoista.
Leikillään epäillään, että mätäkuun uutisen lähteen pää on todennäköisesti pehmennyt helteiden seurauksena näkemään tai kertomaan outoja tarinoita.
Esimerkkinä tällaisesta mätäkuun uutisesta on pidetty Ruokolahden leijonaa, josta tosin kerrottiin lehdistössä jo kesäkuun lopulla. Skotlannissa mätäkuu on yleisin aika Loch Nessin hirviön havainnoille.