Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Rajut yleistykset vaativat lähteet

Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sedentismin ja vuotuiskierron erosta ei ole sanaakaan, vaikka se on hyvin merkittävä

Namibialainen metsästäjä-keräilijä

Metsästys-keräily on elämäntapa, jossa ravintoa ei tuoteta, vaan se hankitaan luonnosta metsästämällä, kalastamalla ja esimerkiksi marjoja ja syötäviä simpukoita keräilemällä. Metsästys-keräilykulttuurissa elävä ihminen on metsästäjä-keräilijä. Keräily viittaa munien, hyönteisten sekä villikasvien kuten juuresten, siementen, marjojen ja hedelmien hyödyntämiseen. Metsästykseen ja/tai kalastukseen perustuvaa elinkeinoa voidaan kutsua pyyntikulttuuriksi.

Muun muassa eteläisen Afrikan bushmannit olivat ennen eurooppalaisten tuloa metsästäjä-keräilijöitä. Tyypillisä metästäjä-keräilijöitä olivat Kanadan subarktisen alueen intiaanit. Tämän tyyppinen kulttuuri oli vallalla ennen maanviljelyn omaksumista kivikaudella.

Metsästäjä-keräilijöiden uskonto on usein ollut šamanistinen ja animistinen. Monet heimot, kuten jivarot, uskovat magiaan ja noituuteen.

Ihmiskunnan kantavanhempien harjoittama metsästys-keräilykulttuuri on nykyään lähes täysin korvautunut maanviljelyllä ja karjanhoidolla.

[muokkaa] Metsästys-keräily

Metsästys-keräily on elintapa, jossa elatus hankitaan suoraan luonnosta metsästämällä, kalastamalla ja villejä kasveja ja muita eliöitä jollakin tavoin hankkimalla tai keräilemällä. Metsästys ja keräily oli ihmisen alkuperäinen tapa hankkia elatus. Monesti se liittyy vuodenaikojen mukana liikkuvaan elämäntapaan, mutta varsinkin kalarikkaila seuduilla asutus voi olla melko pysyvääkin. Asumukset saattavat metsästäjä-keräilijöillä olla riukujen varaan pingotettuja nahkoja tai kotamaisia rakennelmia, mutta kiinteät asutukset olla hyvinkin tukevia hirsisiä tms. taloja. Metsästäjä-keräilijöiden pääasiallisessa ravinnonlähteessä: suurriista, pienriista vai kalastus oli huomattavia eroja, käytettiin niitä luonnon antimia miltä asuinseudulta parhaiten sai.

Metsästys-keräilyn ero maanviljelyyn ja karjanhoitoon voi rajatapauksissa olla hämärä. Jo metsästäjä-keräilijät esimerkiksi muokkasivat ympäristöä luodakseen olosuhteita sopivammille riistaeläimille, esimerkiksi Australiassa kulottamalla. Linnuille on myös voitu tehdä pesäpaikkoja munien tuotantoa varten, joka muistuttaa jo tarhausta. Kiinni saatu eläimenpoikanen on voitu kasvattaa isoksi, ja syödä vasta sitten. Historiallisesti monin paikoin metsästys-keräilystä on siirrytty ruoantuotantoon asteittain. Tehostettu keräily tarkoittaa keräiltävän alueen kasvien säilyttämistä esimerkiksi keräämällä vain osa kasveista pois, etteivät ne kuole, kitkemällä rikkaruohoja, ajamalla tuholaiseläimiä pois ja niin edelleen.

Ruoantuotanto on myös voinut olla rinnakkainen ruoanhankintakeino metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn lisäksi. Teollisuusmaissakin on edelleen jonkin verran keräilyä ja metsästystä, vaikka niiden avulla saadaankin vain pieni osa ravinnosta.

Metsästäjä-keräilijöillä on usein huomattavan paljon vapaa-aikaa. He käyttävät suhteellisen pienen osan elämästään ruoan hankintaan. Vapaa aikaa käytetään esimerkiksi nukkumiseen, vierailuihin, koruompeleiden tekemiseen ja tanssimiseen. Useilla alueilla ravinnonsaanti perustuu enemmän keräilyyn, joka on usein naisten työtä, kuin metsästykseen, jonka tuotto on sattumanvaraista.^[1] Metsästäjä-keräilijät joutuvat usein liikkumaan alati ruoan etsinnän takia, eikä näillä heimoilla ole sen takia juurikaan omaisuutta, jota ei voisi kantaa mukana. Monissa kulttuureissa ei edes tunneta possessiivisanoja kielessä ("minulla on jousipyssy" voidaan korvata sanomalla esimerkiksi "kuljen jousipyssyn kanssa" ja "minulla on kaksi siskoa" voidaan korvata sanomalla "asun kahden siskon kanssa"). Koska metsästäjä-keräilijät eivät, toisin kuin maanviljelijät, tee työtä maan eteen^lähde?, metsästäjä-keräilijäkulttuureissa ei tunneta maanomistuksen käsitettä, vaan pohjimmiltaan kaikki maa on yhteistä^lähde?. Kuitenkin väestönkasvun ollessa voimakas, metsästäjä-keräilijät usein elävät alueen ekologisen kantokyvyn ylärajoilla.

Koska kuitenkin syntyvyys on korkea, väestöä joudutaan usein säätelemään, jottei alueen kantokyky rasittuisi. Tässä saatetaan turvautua esimerkiksi pitkiin tabuilla varmistettuihin imettämisaikoihin tai vastasyntyneiden taikka vanhusten surmaamiseen. Poliittinen järjestelmä metsästäjä-keräilijöillä on usein sellainen, että kylässä on päällikkö, joka toimii tärkeissä kysymyksissä konsensuksen tekijänä, joka sovittelee eri näkemyksiä. Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt ovat olleet monessa tapauksessa suhteellisen tasa-arvoisia niitä seuranneisiin maanviljely-yhteisöihin verrattuna. Asioista on voitu päättää yhdessä. Muiden työn tuloksilla elävää yläluokkaa tai yksinvaltaisia johtajia on ollut vain harvoin.

Muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole. Yhteiskunta koostuu pienistä ja suhteellisen itsenäisistä leiri- tai kyläyhteisöistä. Koska muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole, heimoyhteisöä suuremman valtakunnan hallitsemiseen vaadittavaa byrokratiaa ja organisaatiota on mahdotonta koota metsästäjä-keräilykulttuurista. Muun muassa Jared Diamond on tarkastellut tätä asiaa teoksessaan "Tykit, taudit ja teräs".

Nykyaikana metsästys ja keräily ovat pääasiallisina ravinnonhankintakeinoina vain eräiden harvalukuisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Tällaisia ovat muun muassa osa Afrikan saneista sekä Etelä-Amerikassa tietyt intiaaniheimot.

[muokkaa] Suurriistan metsästyksen matematiikkaa

Metsästys-keräilykulttuuria pidetään monesti luontoon hyvin sopeutuvana ja elinympäristön biodiversitettiä säästävänä. Historiantutkijat uskovat melko alkeellisella aseilla varustettujen metsästäjä-keräilijöiden hävittäneen monia lajeja sukupuuttoon. Suurriistan metsästyksen vauhti kiinnostaa tutkijoita, jotka haluavat tietää, missä ajassa muinaiset metsästäjät kykenivät hävittämään suurriistan pois. On väitetty Amerikkaan saapuneiden paleointiaanien hävittäneen pois kymmeniä miljoonia päitä suurriistaa. Jos joku elää suurriistan metsästyksellä, hän tarvitsee 1 kg lihaa henkeä kohden päivässä. Jos heimossa on 100 jäsentä, tarvitsee pyytää 2-3 peuraa päivässä. Suuresta hirvestä riittää ravintoa 100 hengen heimolle jo noin 7 päiväksi, biisonista yli viikoksi^[2]. Vuodessa sataa ihmistä kohti tarvitaan ravinnoksi 700-800 peuraa tai 60 hirveä. Suuri biisoni painaa 900 kg^[3]. Yhtä henkeä kohti tarvitaan riistamaata ainakin 10 km².

Monesti vain 5-10% heimosta pystyy metsästämään. Metsästäjät kykenevät vuodessa vaeltamaan satoja kilometrejä riistan perässä, vaikka suosivatkin kotiseutujaan. Väestön kasvu ajaa väkeä paremmille metsästysmaille. Jos riistaa on saatavissa runsaasti, väestö kaksinkertaistuu nopeasti ja tuhannessa vuodessa ehdittään metsästää miljoonia päitä suurriistaa pois.

[muokkaa] Lähteet

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty vieraskielisen Wikipedian artikkelista, ja siitä puuttuvat lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.