Pääoma
Wikipedia
Pääoma on klassisesta taloustieteestä lähtöisin oleva käsite, joka on yksi kolmesta tuotannontekijästä maan ja työn ohella. Seuraavat hyödykkeet ovat pääomaa:
- Sitä voidaan käyttää muiden hyödykkeiden tuottamisessa (ts. tuotannontekijä).
- Se on ihmisen valmistama (tämä erottaa sen maasta, mineraaleista tai muusta luonnon aikaansaannoksesta).
- Sitä ei käytetä välittömästi tuotannontekoprosessissa, kuten raaka-aineita.
Kirjanpidossa pääoma useimmiten määritetään rahalliseksi omaisuudeksi, jota tarvitaan yrityksen käynnistämiseen tai ylläpitoon. Käytännössä pääoma on aina tuotannontekijä, mutta sijoitettaessa pääomaa yritykseen sijoitus tehdään tavallisesti rahallisessa muodossa. Yritykseen voidaan sijoittaa pääomaa myös omaisuuden muodossa (esimerkiksi koneita tai laitteita vastikkeena yhtiön osakkeista) – tällaista kutsutaan apportiksi. Yritykseen sijoitettu pääoma voi olla vierasta tai omaa pääomaa, erona se, että edellisessä on takaisinmaksuvastuu.
Sijoittaminen on pääoman lisäämistä. Jotta sijoittamista voi tapahtua, on luotava hyödykkeitä, joita ei kuluteta välittömästi vaan käytetään toisten hyödykkeiden tuottamiseen. Sijoittaminen liittyy säästämiseen ja edellyttää säästämistä muun muassa uusklassisen taloustieteen mukaan. Kuitenkin Keynes analysoi, että säästämisessä kaikkea tuloa ei käytetä, kun taas sijoittamisessa tulot käytetään tietynlaisiin kohteisiin, sijoituksiin.
[muokkaa] Laajempi merkitys
Vaikka pääoma onkin perinteisen merkityksen mukaan tuotannontekijöitä ja fyysisiä työkaluja, monet tutkijat ovat keskittyneet muihin pääoman muotoihin. Esimerkiksi yrityksen henkilöstön kouluttaminen ja kykyihin satsaaminen kasvattavat kulttuurista tai henkistä pääomaa. Pierre Bourdieu on kirjoittanut symbolisesta pääomasta, joka liittyy yhteisöihin.
Symbolinen pääoma koostuu kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta. Kulttuurinen pääoma käsittää kulttuurisesti syntyneet arvot joihin kuuluu tieto, symbolit ja sosiaalinen status. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa joko a) yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa tai b) henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Sosiaalinen pääomaa viittaa lyhyesti sosiaaliseen verkostoon. Kulttuuri on täysin luokiteltavissa johonkin pääomaluokkaan sen sosiaalisen merkityksen perusteella.
Kapitalistinen yhteiskunta käyttää taloudellista pääomaa, kulttuurista pääomaa ja sosiaalista pääomaa yksinoikeuden saavuttamiseksi, eli toisten hallitsemien pääomien ottamiseksi. Taloudellisen pääoman lain turvaama yksityisomistus on konkreettisin esimerkki tästä. Yksityisomistus säädetään lailla, koska ilman lakia siitä kilpailtaisiin, eikä sillä voisi rikastua. Laki on pääoman omistajien tekemä epätasa-arvoinen valtarakenne, jonka tarkoitus on estää kilpailu. Karl Marxin kirjoituksista tuttu sosialismi tarkoittaakin taloudellisen pääoman omistusoikeuden lakkauttamista, mutta on spekuloitu, että samalla pitäisi alkaa jakaa myös kulttuurista ja sosiaalista pääomaa.
Ihmiset jakautuvat yhteiskuntaluokkiin hallitsemansa pääoman perusteella, oli se sitten taloudellista, kulttuurista tai sosiaalista. Pääoma merkitsee toimintamahdollisuuksia eli valtaa suhteessa muihin ja ilman pääomaa yksilön on pakko mukautua rikkaiden harjoittamaan luokkaväkivaltaan. Taloudellinen pääoma tuottaa sotavoimia, kuten armeija ja aseet, joiden hallitsija voi taivuttaa muut tahtoonsa väkivallan uhalla.kenen mukaan? Kulttuurinen eli tiedollinen ja statuksellinen pääoma tuottaa puolueellisia lakeja, joita voi tukea sotavoimilla, kuten kansallisvaltio tekee.kenen mukaan? Demokraattiseksi kutsuttu parlamentaarinen edustusjärjestelmää päästää vain 200 kansanedustajaa Eduskuntaan, joten muilla suomalaisilla ei ole sosiaalista pääomaa laeista neuvotellakseen.kenen mukaan?