Wikipedia

Magna Cartaa pidetään perustuslakien esikuvana. (Henrik III:n määräämä laitos vuodelta 1225)

Yhdysvaltain perustuslaki on vanhin yhä voimassa oleva kirjoitettu perustuslaki. (ensimmäinen sivu)

Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet. Näihin kuuluvat oikeusjärjestyksessä noudatettavat perusoikeudet, ylimpien valtioelinten valintatapa ja valtasuhteet sekä se menettely, jolla alemmanasteisia oikeusnormeja voidaan pätevästi antaa.^[1] Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut^[2].

Perustuslain säätäminen ja muuttaminen on lähes kaikkialla maailmassa mahdollista vain erityisessä, vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä. Esimerkiksi Suomessa tarvitaan eduskunnan 2/3 tai 5/6 määräenemmistö.^[1] Perustuslain sanotaan siksi nauttivan korotettua muodollista lainvoimaa^[3].

Perustuslakien esikuvana pidetään Magna Cartaa vuodelta 1215.

[muokkaa] Suomen perustuslaki

Pääartikkeli: Suomen perustuslaki

Nykyinen Suomen perustuslaki säädettiin vuonna 1999 ja tuli voimaan 1. maaliskuuta 2000. Sitä ennen Suomessa oli monista muista maista poiketen neljä lakia, jotka olivat voimassa perustuslain veroisina, nimittäin vuoden 1919 hallitusmuoto, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestys sekä vuonna 1922 annetut lait valtakunnanoikeudesta sekä eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta. Myös Ahvenanmaan itsehallintolaki on edelleen perustuslain luontoinen, ja sen muuttaminen edellyttää sekä eduskunnan että Ahvenanmaan maakuntapäivien yhtäpitävää päätöstä, joista eduskunnan päätös on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Suomessa perustuslakia voidaan muuttaa kahdella eri menettelytavalla: joko

• eduskunta hyväksyy muutosesityksen jätettäväksi lepäämään, minkä jälkeen se seuraavien vaalien jälkeen valitussa eduskunnassa hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä, tai
• eduskunta julistaa ehdotuksen kiireelliseksi päätöksellä, jota kannattaa vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä, minkä jälkeen itse ehdotus hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä

Tämä säätämisjärjestys perustuslakia koskeville asioille vahvistettiin jo vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä, ja samassa järjestyksessä ne on käsiteltävä nykyisenkin perustuslain mukaan.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä voidaan Suomessa säätää myös sellaisia lakeja, jotka eivät muuta perustuslain sanamuotoa, mutta merkitsevät poikkeamista jostakin perustuslain säännöksestä. Tällaisessa järjestyksessä on eri aikoina säädetty muun muassa joukko talouselämän säännöstelyä koskevia lakeja, jotka sisältävät poikkeuksen perustuslain vahvistamasta omistusoikeuden suojasta. Samalla menettelyllä on muutaman kerran (viimeksi 1973) säädetty myös laki, joiden nojalla presidentinvaali on suoritettu poikkavassa järjestyksessä tai laissa nimetty henkilö on valittu presidentiksi. Varsinkin toisen maailmansodan aikana ja muutamana vuotena sen jälkeen tämä poikkeuslakimenettely oli runsaassa käytössä, ja siinä järjestyksessä säädettiin myös esimerkiksi maanhankintalaki ja myös laki sotasyyllisyysten rankaisemisesta.

[muokkaa] Tulkinta

Monissa maissa perustuslakia tulkitsee jonkinlainen perustuslakituomioistuin tai maan korkein oikeus, joka koostuu juristeista. Suomen korkein perustuslakia tulkitseva elin on eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsenet ovat kansanedustajia.

[muokkaa] Asema

Eräistä maista, kuten Israelista ja Britanniasta, perustuslaki puuttuu. Saksassa on perustuslain (Verfassung) sijassa perusasetus (Grundgesetz) historiallisista syistä.

[muokkaa] Juhlapäivä

Joissain maissa perustuslain päivää vietetään kansallispäivänä, etenkin jos maan itsenäistymiseen ei liity sotimista tai muuta dramatiikkaa. Esimerkiksi Norjan kansallispäivä on 17. toukokuuta, vuonna 1814 vahvistetun perustuslain vuosipäivänä.

[muokkaa] Konstitutionalismi

Konstitutionalismi on ajattelutapa, jossa tietyillä järjestelyillä rajoitetaan poliittisten vallanpitäjien valtaa ja hallintaa. Se pyrkii estämään absoluuttisen vallan keskittymisen hallitsijalle ja pakottamaan hänet noudattamaan tiettyjä sääntöjä tai periaatteita hallinnassaan. Sitä voidaankin pitää eräänlaisena yhteiskuntasopimuksena, jossa hallitut alistuvat hallitsijan valtaan, mutta saavat itselleen jonkinlaisia oikeuksia ja rajaavat itselleen tietyn liikkumatilan, johon vallanpitäjä ei voi puuttua.

Konstituutio on menettelytapa, jolla yhteisön asioista päätetään. Yleensä se ymmärretään perustuslaiksi, mutta se on laajempi ja monisyisempi käsite, kuin perustuslaki ymmärrettynä yksinkertaisesti tiettyinä juridisina pykälinä. Konstituutio on hallitsijan persoonan ja jopa itsensä valtion yläpuolella, sillä se määrää kuinka valtion on toimittava. Hallitus ei voi toimia perustuslain vastaisesti, eikä lainsäätäjä kumota perustuslakia tavallisella lailla. Konstituution ei tarvitse olla välttämättä kirjallinen tai formaalisti sovittu, vaan myös spontaanisti kehittyneet hallinnan tavat ja traditiot voidaan ymmärtää konstituutioksi, mikäli niiden asema on riittävän vankka.

[muokkaa] Valtiot joissa on kansallinen perustuslaki

• Afganistan
• Albania
• Algeria
• Andorra
• Angola
• Argentiina
• Armenia
• Australia
• Itävalta
• Bangladesh
• Bahrain
• Valko-Venäjä
• Belgia nimellä De Belgische Grondwet
• Bosnia ja Herzegovina (Daytonin rauhansopimus 1995)
• Brasilia
• Burundi
• Kamerun
• Kanada (uusi perustuslaki vuodelta 1982)
• Tsad
• Chile
• Kiina
  • Hongkong
  • Macau
• Kiinan tasavalta
• Kolumbia
• Kongon tasavalta
• Kroatia
• Kuuba
• Tsekki
• Tanska
• Egypti
• Suomi (uusi perustuslaki vuodelta 2000)
• Ranska
• Saksa - nimellä Grundgesetz
• Kreikka vuodelta 1975 (uudistettu vuosina 1986 ja 2001)
• Unkari
• Islanti
• Intia
• Indonesia
• Iran
• Irak
• Irlanti
• Italia
• Japani
• Kazakstan
• Kirgisia
• Etelä-Korea
• Pohjois-Korea
• Kosovo
• Kuwait
• Latvia
• Libanon
• Liettua
• Liechtenstein
• Makedonia
• Malesia (1957)
• Mali
• Meksiko
• Monaco
• Mongolia
• Montenegro (1992)
• Nauru (1968)
• Alankomaat- nimellä Grondwet
  • Aruba
  • Alankomaiden Antillit
• Nicaragua
• Niger
• Nigeria (1960197919931999)
• Norja
• Pakistan
• Palestiinalaishallinto
• Peru
• Filippiinit
• Puola (1997; edelliset - 1791 1921 1935 1952)
• Portugali
• Romania
• Venäjä
• Ruanda
• Saudi-Arabia (Koraani on de jure maan virallinen perustuslaki)
• Serbia (2006)
• Singapore (1965)
• Slovakia
• Slovenia
• Etelä-Afrikka (1996)
• Espanja ( 1978)
• Sri Lanka (1978)
• Sudan ( 1998-1999)
• Ruotsi
• Sveitsi (1999; edelliset 1874 1848)
• Syyria
• Thaimaa
• Turkki
• Turkmenistan
• Ukraina (1996)
• Yhdysvallat
• Uruguay
• Vanuatu (1980)
• Venezuela
• Vietnam

[muokkaa] Ei peruslaki

• Israel
• Uusi-Seelanti
• Yhdistynyt kuningaskunta

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, s. 64. Helsinki: WSOY, 1999.
2. ↑ Jyränki, Antero: Valta ja vapaus, s. 228. Helsinki: Talentum, 2003.
3. ↑ Jyränki, Antero: Valta ja vapaus, s. 214. Helsinki: Talentum, 2003.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• International Constitutional Law (englanniksi)