Wikipedia

Pizzicato [pittsiˈkaːto] on tapa soittaa jousisoitinta. Soittaja näppäilee sormilla kieliä, toisin kuin tavallisesti jousella soittaessa. Tuloksena on lyhyt ja selkeä ääni; pizzicato. Soittotavan ensimmäisiä käyttäjiä oli Monteverdi, jonka sävellyksessä Il Combattimento di Tancredi e Clorinda (noin 1638) pizzicato esiintyy tiedättävästi ensimmäistä kertaa musiikin historiassa. Sävellyksessä on ohjeena käyttää kahta oikean käden sormea ja näppäistä kieltä. Monteverdi käytti myös muita uusia soittotapoja, kuten tremoloa, luodakseen uusia sointivärejä ilmaisun korostamiseksi ja tuodakseen musiikkiin tunnelmaa. Myöhemmin, vuonna 1756, Leopold Mozart ohjasi soittajaa teoksessaan Versuch einer gründlichen Violinschule soittamaan pizzicaton käyttäen oikean käden etusormea. Tapa on vakiintunut yleisimmäksi pizzicaton soittotavaksi, vaikka toisinaan myös keskisormea käytetään. Pizzicato on melko usein käytetty jousisoitinten soittotapa, joka merkitään nuoteissa myös lyhenteenä pizz.

[muokkaa] Lähteet

• Kruckenberg: Sinfoniaorkesteri ja sen soittimet. WSOY, 1993. ISBN 951-0-21226-1.
• Nordström: Kaikki musiikista. WSOY, 1989. ISBN 951-0-21189-3.