Puheterapia
Wikipedia
Puheterapia on terapiamuoto jonka tarkoituksena on auttaa puhe- tai kielihäiriöistä lasta tai aikuista poistamalla, lieventämällä ja ehkäisemällä puheen ja kielen häiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ongelmia. Häiriöitä voi ilmetä kielellisissä taidoissa, puheessa, äänessä, nielemisessä, kuulossa, lukemisessa ja/tai kirjoittamisessa. Häiriöt voivat olla synnynnäisiä tai aiheutua myöhemmästä vammasta tai sairaudesta.
Puheterapialla hoidetaan esimerkiksi äännevirheitä, viivästynyttä kielellistä kehitystä, dysfasiaa, äänihäiriöitä, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeuksia ja änkytystä. Puheterapiaa saatetaan käyttää muun hoidon tukena hoidettaessa ihmisiä jotka kärsivät esimerkiksi kuulovammasta, CP-vammasta, kehitysvammasta, suuhalkiosta, afasiasta, dysartriasta, dysfagiasta tai autismista.
Puheterapiaa voi antaa puheterapeutti joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, ja joka on terveydenhuollon laillistama ammattihenkilö. Terapiassa pyritään saamaan kuullun, nähdyn ja liiketunnon hahmotus ja jäsennys kohdilleen, parantamaan muistia ja puhe-elinten toimintaa, vahvistamaan vuorovaikutustaitoja, keskittymiskykyä, kuulohavaintojen vastaaottoa ja puhemotoriikan oppimista, sekä laajentamaan sanavarastoa. Terapiamuodot vaihtelevat potilaan iän, puheen- ja kielenkehityksen tilan, viivästymien ja poikkeavuuksien mukaan.
Mikäli potilas ei kykene kunnolla kommunikoimaan puheen avulla, tutustuttaa terapeutti hänet puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin ja apuvälineisiin, kuten (tuki)viittomiin, esine- tai kuvakommunikaatioon. Nykyisin turvaudutaan myös paljon teknisiin apuvälineisiin kuten tietokoneisiin.