Pyörtyminen
Wikipedia
Pyörtyminen (lääk. synkopee) on aivoverenkierron äkillisestä heikkenemisestä aiheutuva ohimenevä tajuttomuus. Pyörtyneen tajuttomuustila kestää yleensä muutamasta sekunnista minuuttiin. Jos pyörtymisen jälkeinen tajuttomuustila kestää paria minuuttia kauemmin, sitä ei enää kutusta pyörtymistilaksi, vaan tällöin on kyse vakavammasta tajuttomuustilasta.
Pyörtymisellä tarkoitetaan siis lyhytkestoista, korkeintaan pari minuuttia kestävä tajunnan häiriötilaa. Pyörtymisen aiheuttama samanaikainen lihasten äkillinen veltostuminen johtaa siihen, että pyörtyvä henkilö tavallisesti lysähtää maahan. Vaikka pyörtyminen ei itsessään ole yleensä vaarallista, pyörtyvä henkilö saattaa loukata itsensä vakavasti kaatuessaan maahan, esimerkiksi lyömällä päänsä johonkin.
Pyörtyminen johtuu aivojen verenkierron häiriöstä, joka puolestaan aiheutuu tavallisesti verisuonten jänteystason alenemisesta. Tällöin verellä on taipumus pakkautua kehon alempiin osiin, ja aivojen verenkierto sekä hapensaanti jää riittämättömäksi. Myös verenpaineen tai veren hiilidioksidipitoisuuden äkilliset muutokset voivat johtaa pyörtymiseen. Välillisesti pyörtymisen aiheuttavat verenkierron muutokset saattavat johtua muun muassa seuraavista syistä:
-
- Pitkään paikoillaan seisominen
- Voimakas pelko- tai kiputila tai epämiellyttävä kokemus (esimerkiksi rokotus tai verinäytteen otto)
- Pahoinvointi tai oksentaminen
- Voimakas yskiminen
- Hyperventilaatio
Välittömästi pyörtymistä edeltävinä oireina voivat olla huojuminen tai epävarma olo, pahoinvointi, hikisyyden tunne, kalpeus, näön hämärtyminen ja näkökentän kaventuminen. Yleensä pyörtynyt palaa tajuihinsa jo muutamissa sekunneissa tai viimeistään minuutin kuluessa. Äkillisen pyörtymisen jälkeen henkilö voi tuntea itsensä säikähtäneeksi. Myös väsymys on tyypillinen tuntemus pyörtymisen jälkeen. Muisti katkeaa yleensä vain kehon lysähtäneisyyden ajaksi, ja tavallisesti pyörtyjä muistaa hyvin vielä välittömästi pyörtymistä edeltävät oireet.
Tavallinen pyörtyminen on ohimenevä ja vaaraton tila, jonka takia ei ole aihetta käydä lääkärin vastaanotolla, ellei pyörtyjä ole esimerkiksi loukannut itseään. Jos pyörtymistä kuitenkin tapahtuu usein, kannattaa pyrkiä tunnistamaan pyörtymiseen johtavat syyt, jotka selviävät parhaiten lääkärin tutkimuksella. Joskus taustalla voi olla vakavampia sairauksia, kuten sydämen rytmihäiriöt, sokeritauti tai epilepsia. Mahdolliset vakavammat syyt tulevat yleensä esiin lääkärin tutkimuksissa.
Pyörtymisen voi melko helposti saada aikaan myös tahallisesti. Varsinkin kouluikäiset lapset harrastavat joskus tällaista pyörtymisleikkiä. Leikissä mennään yleensä ensin kyykkyyn ja hengitetään syvään parikymmentä kertaa, jonka jälkeen vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja pidätetään hengitystä. Sitten noustaan seisomaan ja lisätään samalla keuhkoihin painetta joko pyrkimällä ikään kuin tyhjentämään keuhkot tai käyttäen avustajaa, joka puristaa käsillään takaapäin rintakehää. Verenkierron muutokset aiheuttavat tällöin melkein aina välittömän pyörtymisen.