Pyhä Gregorius I (Gregorius Suuri, n. 540–12. maaliskuuta 604) toimi paavina vuosina 590–604. Paavina Gregorius oli Rooman kirkon aseman merkittävä rakentaja. Hän aloitti suuren käännytystoiminnan ja verotuksellaan varmisti kirkon taloudellisen riippumattomuuden. Hänen työtään oli myös kirkkoisä Augustinuksen ajatuksen kirkosta "Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä" vakiintuminen.
Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat väittivät kirkon rappion ja pimeän keskiajan alkavan Gregoriuksesta. Gregorius korosti erityisesti askeesia ja itsekidutusta, kehitti kiirastuliopin ja edisti pyhimysten kunnioitusta. Hänen tekoihinsa lukeutuu myös mm. paavillisen keskushallinnon järjestäminen, eikä hän ollut suinkaan pelkkä uskonnollinen johtaja vaan myös maallinen hallitsija ja yksi historian merkittävimmistä paaveista.
